Kesällä Suomeen....

Se on kumma juttu, että joka vuosi jossain vaiheessa, keväällä tulee tarve  tilata matkalippu kesäiseen Suomeen. Niin kävi tänäkin vuonna....
Nyt on laivamatkat varattu. Itse asiassa tarvittavat hotellimajoitukset on myös tehty, ajanvaraukset eri lääkäreille hoidettu,  käynti kampaajalla sovittu, kyläpaikat ja ystävien tapaamiset "lyöty lukkoon" eli matka on matkustamista vaille valmis.
Vaikein "tehtävä" tänäkin vuonna oli ystävien kanssa tapaamisten sopiminen. Minkäs teet kun ystäviä on suhteellisen monta ja aikaa vähän. Ystävien tapaaminen painottuu etupäässä Helsinkiin, jossa kuitenkin vietän vain muutaman päivän. No, onneksi on keksitty doodle-työkalu ja tämän avulla saimme sovittua kaikille sopivat ajankohdat. Kiitos Doodle !

Suomeen rantaudun varhain aamulla  kesäkuun 17. päivä, suurin odotuksin.  Ensimmäiseksi täytyy päästä aamukahville, "kunnon suomalaista kahvia" korvapuustin kera. Taitaa kuitenkin käydä niin, että sen aamukahvin jälkeen vaihdan "kunnon suomalaisesta kahvista" esim espressoon (makutottumukset kahvin suhteen muuttuneet näiden viiden Sveitsissä viettämäni vuoden aikana).

Matkan aikana tulen tapaamaan mm. rakkaat kummivanhempani, Suomessa asuvat kaksi lastani, siskon, äidin ja monta monta rakasta ystävää.... Nämä tapaamiset ovat ne matkan suurimmat kohokohdat.

Suomenloman ensimmäisen viikon vietän rauhassa, kauniissa ympäristössä luonnon keskellä. Tästä kohteestä teen yhden yön matkan Jyväskylään, jossa tapaan äitini ja siskoni.

Juhannukseksi menen poikani ja hänen vaimonsa luokse Länsi-Suomeen. Miniä on mielissään kun anoppi tulee juhannukseksi... eikös se ole jo jokaisen miniän unelma, että saa viettää keskikesän juhlan anopin kanssa : )
Toivottavasti sää on parempi kuin viime Juhannuksena. Juhannuspäivänä taisi lämpömittari nousta jopa +10 asteeseen.  Harmitti vietävästi... miten ihana olisi ollut istua ison pihakoivun alla, uuden uutukaisissa puutarhatuoleissa, nauttia grillin herkuista ja kylmästä siideristä. Tosiasissa sisältä katselimme ulos synkkään ja sateiseen Juhannusyöhön. Yhdestä traditiosta kuitenkin pidimme kiinni, kävimme poikani kanssa ostamassa uudet perunat Juhannusaattona Rauman torilta. Hmmm, maistuivat tosi hyville miniän loihtimien ruokien kanssa.

Juhannuksen jälkeisenä maanantaina ajan Helsinkiin, jossa vietän pari päivää ennen 30.6. alkavaa kotimatkaa.

Matkavalmistelut ovat jo täydessä käynnissä vaikka itse matkalle lähtöön on aikaa vielä neljä kokonaista viikkoa. Tuliaslistat on laadittu ja on aika alkaa haalimaan listan tavaroita. Suurin valmistelu on kuitenkin ostoslistan teko Suomeen. Takaisin tänne Sveitsiin tulee Suomesta suuri määrä elintarvikkeita, kirjoja, astioita, ehkä joku koriste-esine jne. Sanoinkin miehelleni, että minulla on sellainen olo että olen lähdössä Suomeen ruokaostoksille. En edes kehtaa kirjoittaa mitä kaikkea on tarkoitus Suomesta ostaa.... joku voisi kuvitella, että asumme maassa missä on ruuasta pula  : ) Tosin kyllä täältä minun kyydissäni lähtee Suomenkin suuntaan monenlaista herkkua.

Ainoa harmi tässä matkassani on se, että pitkät ajomatkat (n 1000 km) meiltä Saksan Travemündeen ja takaisin joudun ajamaan yksin. Menomatkalle oli tarkoitus saada seuraa matkaa edeltävän viikonlopun "suomivieraasta", mutta valitettavasti hän ei saanut järjestettyä niin paljon vapaata että olisi voinut kanssani ajaa Saksan läpi ja matkustaa hieman yli vuorokauden laivalla Travemündesta Helsinkiin Onneksi matkaa siivittää molempiin suuntiin määränpään tapaamiset eli Suomeen mennessä sukulaisten ja ystävien tapaaminen, kotiin tullessa oman perheen näkeminen.

Laskunmaksu ja muuta pankkitoimintaa sveitsiläisittäin

Yksi niistä asioista joista Sveitsi maailmalla tunnetaan on aivan varmasti pankit. Monen vuoden kokemus Suomen suhteellisen joustavasta nettipankista aiheutti alkuun harmaita hiuksia siirryttäessä Sveitsin vastaavaan systeemiin.

Toki meillä on edelleen käytössä oman pankkimme nettipankki sovellus, mutta joskus poikkean myös postiin maksamaan laskuja ihan "manuaalisesti". Posti on nimittäin se paikka missä laskut maksetaan jollei käytössä ole nettipankkia. Laskujen maksaminen postissa ei maksa mitään eli posti ei veloita minkäänlaista palvelumaksua tekemästään työstä. Virkailija laittaa laskut lukijalaitteeseen ja veloittaa summan asiakkaalta. Ei siis mitään ihmeellistä.... No, jos lukijalaitteessa ilmenee jotain vikaa tai laite ei pysty lukemaan laskua, täytyy asiakkaan olla varautunut tähän. Ennen tiskille menoa tulee asiakkaan laskea yhteen laskujen yhteissumma ja kirjoittaa se jonkin maksettavista laskuista takapuolelle. Postin virkailija ei tätä tee !!!! No, miksi tekisikään kun ei palkkiotakaan oteta laskujen käsittelystä. Jos laskuja on enemmän kuin yksi, virkailija kysyy ennen rahan ottamista että olihan summa jonka laite sai kerättyä laskuista oikea.

Itse asiassa, laskujen maksaminen postissa on paljon vaivattomampaa kuin nettipankissa. Aloittaessasi laskun käsittelyn nettipankissa, sovellus yleensä kysyy mikä pankkilomake sinulla on. Tämä on vielä helppo tehtävä, sillä erilaiset lomakkeet erottaa väristä ja värien mukaan ne myös ilmoitetaan nettipankin sovelluksessa. Jos sinulla ei ole täydellistä IBAN -koodia maksettavassa laskussa muuttuu tehtävä hieman vaikeammaksi. Sinulla pitää olla maksun saajan pankin postisiirtonumero, pankin nimi ja osoite sekä tietenkin maksun saajan täydellinen nimi sekä osoite. Täällä ei tavallisilla tilinumeroilla pelata. Itse asiassa postistakin laskut lähtevät manuaaliseen käsittelyyn eli maksetut laskut lähetetään maksunsaajan pankkiin jossa joku virkailija manuaalisesti käsittelee lomakkeet. Etsii annettujen tietojen perusteella (nimi ja osoite) oikean asiakkaan ja ohjaa saapuneet rahat oikealle tilille. Tällä systeemillä on tosi hyvä, työllistävä vaikutus : )

Nettipankitkaan eivät toimi ihan reaaliajassa eli jos siirrän saman pankin sisällä (jopa saman konttorin) rahaa omalta tililtäni esim lasten tilille, summa ei näy samana päivänä vaan menee "yön yli" ja viikonloppuna tietenkin viikonlopun yli. Nettipankilla maksettaessa on pieni aika eli maksupäivän puoleenyöhän mennessä mahdollisuus muuttaa maksua tai jopa poistaa se kokonaan. Suomessa onnistui esim lasten vaateostokset niin että he lähtivät yksin kaupungille, löydettyään vaatteet ilmoittivat summan ja äiti siirsi tarvittavan rahamäärän tilille. Samantien oli rahat käytössä ja ostokset saatiin tehtyä. Tietenkin edellyttäen että tilit olivat molemmilla osapuolilla samassa pankissa.

Muuttaessamme Sveitsiin avasimme täällä tietenkin kaikille perheenjäsenille tilit. Omaan tiliini otin EC-kortin eli visaelectronia vastaaman maestro-kortin. Visaelectronin kanssa maksaminen täällä saattaa tuottaa vaikeuksia, edelleen. Pankista saimme myös tunnussanallisen pankkiasiointi kortin. Kyseisellä kortilla pystyi nostamaan rahaa oman pankin automaateista ja asioimaan pankissa. Mennessäni siis asioimaan pankkitiskille, laitan kortin lukijalaitteeseen ja näpyttelen salasanani. Virkailijan ei tarvitse nähdä henkilöllisyystodistusta vaan hänelle riittää että minulla on tiliini liittyvään pankkiasiointi korttiin vaadittava salasana. Asiakkaat ovat pelkkiä numerosarjoja.

Eipä niitä henkilöpapereita täällä kyllä kysellä muutenkaan kun esim ostoksia maksaa EC- tai luottokortilla. EC-kortilla maksettaessa näppäilet kortin lukijalaitteeseen tunnuslukusi. Luottokortilla maksettaessa tarkistetaan vain, että nimikirjoitukset täsmäävät.

Olin kerran huonekaluliikkeessä ostoksilla, käsi jolla yleensä kirjoitan "paketissa". Maksoin ostokset luottokortilla ja minun piti allekirjoittaa kuitti. No, koska käsi oli todella kipeä en saanut allekirjoitusta onnistumaan ihan samanlailla kuin se on minun luottokortin takana. Myyjä vertasi allekirjoituksia ja pyysi minun kirjoittamaan uudestaan niin että se on samanlainen : ) Siinä vaiheessa ajattelin, että varminta olisi ollut ID:n tarkistaminen.

Mieheni kaipaa reaaliaikaista sveitsiläisen luottokortin tili seurantaa. En tiedä mistä syystä ! Ehkä haluaisi seurata mitä se vaimo päivän aikaan ostelee : )

Usein liikkeissä maksaessani käteisellä en viitsi tai ei ehdi kaivaa kolikoita kolikkopussista ja tästä syystä kolikoita kerääntyy enemmän kuin pussiin mahtuu. Keräänkin kolikoita kotona erilliseen purkkiin ja käyn vaihtamassa ne sitten myöhemmin seteleiksi. No, se onkin taas omanlaisensa "tapahtuma". Oma pankkini ei ota kolikoita suoraan esim tilille laitettavaksi vaan minun pitää ensin mennä postista hakemaan paperisia kolikko"putkia", joihin sitten itse laitan kolikot. Kuhunkin putkeen tulee 50 kpl kyseistä kolikkoa. Kun putket on täytetty, voin myydä ne joko suoraan postiin tai omaan pankkiini. Varsinaisia kolikonvaihto koneita ei löydy läheskään joka konttorista eli tämä kolikonvaihto tapahtuu yleensä tämän "putkitus" systeemin mukaisesti. Suomessa olin tämänkin tottunut hoitamaan kätevästi oman pankin kautta, keräsin aikani kolikoita ja vein ne pankkiini laskettavaksi tai käytin kolikonlasku automaatteja. Molemmissa tapauksissa kolikkoja vastaava summa sitten aikanaan näkyi tililläni.

No, maassa maan tavalla....

No niin, nyt täytyy taas lähteä ostoksille..... keräämään kolikkoja : )

Schwarzwaldin synkissä metsissä

Päätimme mieheni kanssa lähteä ajelemaan Saksan puolelle Schwarzwaldin alueelle. Suomeksi Schwarzwald tarkoittaa musta metsä. Nimensä alue on saanut alueen tummista männyistä. Kyllä, alue on nimensä veroinen. Laskeutuessamme vuorelta alas matkan päämääräämme eli Titisee järven rannalle olevaan samannimiseen kaupunkiin tie kulki todella mustan ja synkän metsän halki.

Itse Titiseen kaupunki on valoisa ja pääosa elannosta tulee turismista. Tästä kertoo jopa se että osa kaupungin liikkeistä on avoinna oikeastaan vain turisti aikaan, kesällä ja laskettukautena. Tosin löytyy kaupungista joitakin liikkeitä jotka ovat auki lähes koko vuoden, kuten esim joulukauppa. Uskomaton paikka !!! Sulassa sovussa niin perinteiset saksalaiset ja ei niin perinteiset amerikkalaiset joulukoristeet. Jostain kumman syystä päivän matkan jälkeen kotiin tultuamme kaivoin joulukirjat esiin ja aloin suunnittelemaan tulevaa joulua, syyskuussa ! En tiedä vaikuttiko mahdolliseen joulufiiliksen heräämiseen ne muutamat joulukoristeet jotka sattuivat lähtemään mukaamme.

Kaupungista löytyy myös kaappi-ja käkikelloihin erikoistunut liike. Hienoja kelloja, mutta eivät ihan ole meidän perheen juttu ainakaan sisustuksellisesti.

Schwarzwaldin aluetunnetaan upeista puutöistään mutta myös alueella vaikuttavista "pimeistä

voimista" ja noidista. Nämä "pimeän voiman" hahmot ovat ainakin Titiseen kaupoissa hyvin sillä kaupungista löytyi jopa oma "mustan magian" kauppa, täynnä mitä hurjemman näköisiä noita ja muita henkiolento hahmoja.

Joulukoristeiden lisäksi kotiin oli tuomisina alueen mausteista makkaraa ja Schwazwald Hochzeit -likööriä eli häissä tarjottavaa kirsikka-kermalikööriä. Maistui muuten ihan hyvälle vaikka häistä ei ollut tietoakaan.

Kotimatkalla pysähdyimme erääseen pikku kylään, jonka nimeä en valitettavasti muista. Kylä keskustassa oli kauppa jossa alueen yrittäjät voivat myydä tuotteitaan. Kaupan pihaan eli viereiselle pellolle oli rakennettu taidenäyttely heinistä. Tässä muutama kuva

Viva Ferrari !

Miltäs kuulostaisi, päivä Italiassa, punainen ferrari ja auringonpaiste.....

Pari viikkoa sitten meidän perheen miehet ajoivat Milanoon ja vuokrasivat päiväksi ferrarin käyttöönsä. Itse asiassa, päivä ferrarin kanssa oli syntymäpäivälahja miehelleni.

Matka oli suunniteltu huolellisesti; vanhimman pojan lennot varattu Suomesta tänne Sveitsiin jo maaliskuussa, autovuokraamoon oltiin ensimmäistä kertaa yhteydessä helmikuun lopussa. Oli tärkeä löytää juuri oikeanlainen ferrari; malli, vuosimalli, väri yms. Aikaa vievää selvitystyö kuitenkin säästi rahaa jopa 1ooo euroa sillä esim täysin samaa autoa vuokrataan erinimisten yritysten nimissä (osoite sama) eri hintoihin. Riippuu vähän siitä, kenelle autonvuokra firman kotisivut on tarkoitettu.

Perheemme miehet lähtivät jo autoajelua edeltävänä päivänä kohti Milanoa. Noin 300 kilometrin matkaan meni pahimpana turistiaikana reilut kuusi tuntia. Hotelliin majoitumisen jälkeen oli ohjelmassa "tietenkin" käynti Milanon ferrarikaupassa. Ei muuten ollut ihan mikään pieni kioski, viisi kerrosta täynnä ferrarin punaista tavaraa.

Mukaan "tarttui" mm t-paitoja ja ferrarikirjoja.

Ajoa edeltävä päivä ja ilta oli täynnä odotusta, olihan edessä kaikille kolmelle "miehelle" ensimmäinen kosketus tähän autojen kuninkaaseen. Ehkä hieman jopa jännitystä oli ilmassa, kuulopuheiden mukaan vaikea ajettava. (ei kuulemma pidä paikkaansa) Varmaan mieltä myös kaivoi ajatus, mitä jos autolle tapahtuu jotakin (omavastuu ???).

Seuraavana aamuna aikaisin "pojat" olivat autovuokraamossa tutustumassa päivän leikkikaluun. Hmmm

Kahdella autolla lähdettiin kohti Garda-järveä. Pakko! Kolme ihmistä ja ferrarissa vain 2 paikkaa. Ajokortilliset vuorottelivat oman auton ja ferrarin ratissa.

Luulisi, että Italiasa ollaan näidin autojen kuninkaisiin totuttu niin että niiden näkeminen ei suuria tunteita herättäisi. Harhaluulo ! Eräänkin kerran vanhin poikani oli auton ratissa ja odotteli isää "tien poskessa". Ohi ajoi auto jonka kyydissä muutama italialainen poika, kaikilla ikkunat auki, käsi ulkona ja yhteen ääneen huusivat "Viva Ferrari"!

Entäpä huoltoasemat ja muut pysähdyspaikat. Heti oli auton ympärillä ihmisiä kuvaamassa ja kyselemässä. Mitä tapahtui kun auton luona ei ollut sen kuskia? Ihmiset kuvauttivat itseään Ferrariin nojailemassa. Hullua!

Tässä paidaton turisti kyselemässä loman kannalta tärkeitä tietoja punaisen auton toiminnoista . )

Yhden huoltoaseman hieman isommalla parkkipaikalla, jossa jopa hieman pääsi mutkittelemaan, rattiin hyppäsi nuorin poikani jolla ei vielä valitettavasti ajokorttia ole. Sen verran isä antoi "ajaa" että poika pääsee sanomaan miltä tuntuu ferrarin kaasua painaa. Täytyy sanoa, että en ole poikani kasvoilla kovin usein sellaista hymyä nähnyt kuin mitä "ajon" jälkeen oli. Tämänkin hymyn näin vain videon välityksellä.

Matkalaiset siis viettivät yhden kokonaisen päivän kadella avoautolla Italian auringon alla. Kun kerran miehistä oli kysymys niin arvattavaa on että etukäteis valmisteluissa ei oltu otettu huomioon auringon vaikutusta avoautoilla ajaettaessa. Upean ajokokemuksen lisäksi kaikilla oli tuomisenaan enemmän tai vähemmän palaneet kasvot ja käsivarret.

Upean päivän jälkeen auto kuitenkin piti palauttaa takaisin vuokraamoon. Kotona olevat tosin hieman jännittivät mahtavatko malttaa palauttaa vai tulevatko kotiin kahdella autolla : )

Tuskin malttoivat heti hotelliin päästyään mennä nukkumaan vaikka varmaan uni olisi maittanut. Päivän reitti ajattiin vielä hotellin läheisen pizzerian pöydän ääressä. pizzaa ja olutta nauttien.

Ferrarimatkailu ei kuitenkaan loppunut tähän päivään, vaan seuraavana aamuna kolmikko suuntasi auton nokan kotiosoitteen sijaan kohti Maranelloa. Olisi siellä Italiassa varmaan paljon muutakin ferrari aiheista nähtävää, mutta onneksi malttoivat kuitenkin jossain vaiheessa kääntyä kotimatkalle.

Oli todella upeaa saada kotiin kerrankin matkaansa tyytyväiset miehet. Uskon, että samanlainen matka tehdään lähivuosina uudestaan, toivottavasti siihen mennessä on voitettu lotossa ja matkaan miehet voivat lähteä omalla Ferrarilla.

Olin todella onnellinen mieheni ja poikieni puolesta, että heillä oli mahdollisuus kolmestaan viettää upea päivä juuri niinkuin itse halusivat. Leikkien isojen poikien leikkikalulla. Viva Ferrari !

Hyvää itsenäisyyspäivää !

Elokuun ensimmäisenä päivänä 2009 Sveitsi viettää taas itsenäisyyspäiväänsä, 718 kertaa. Maan "vanhoillisuuden" huomioon ottaen tulee mieleeni, mahtaakohan itsenäisyyspäivän vieton perinteet paljoakaan muuttuneet näiden reilun 700 vuoden aikana. Luultavasi ainakaan ilotulitteita ei alkuvuosina "ammuttu" siinä määrin kuin tänä päivänä. 

Itsenäisyyspäivä näkyy niin katu kuin kyläkuvassakin suhteellisen vahvasti. Taloja koristavat puna-valkoiset sveitsin liput ja  jopa kaupoissa myytävät kananmunat on värjätty Sveitsin lipun värisiksi (punainen kananmuna jossa valkoinen risti)

Lähellä meitä asuu noin 40.vuotias Alex, yhdessä kissansa kanssa. Alex ilahduttaa "kulma kuntaamme" koristelemalla talonsa ulkopuolen eri juhlapyhien ja vuodenaikojen mukaan. Nyt pihassa liehuvat lukuisat sveitsinliput ym itsenäisyyspäivään liittyvät koristeet.

Meidän perhe ei kummemmin Sveitsin itsenäisyyspäivää juhli. Yksi pieni lippu on laitettu esille, meidän Marilyn koiraamme varten. Koiramme on nimittäin ainoa sveitsiläinen ja hän ei pahemmin juhlapäivästä välitä. Viettää enemmissä osin tämän päivän joko kylpyhuoneessa tai sohvan alla. Miksikö ? Pelkää reppana ilotulitteita....

On itse asiassa aika hieno, että itsenäisyyspäivä on näin kesällä. Nytkin mittari näyttää varjossa +28 astetta. Perheet juhlistavat päivää grillijuhlien teemoin, suku ja ystävät on kutsuttu mukaan. Illan pimetessä jatketaan yhdessä oloa istumalla pihoilla ja parvekkeilla, samalla nauttien upeista ilotulituksista.

Toki täälläkin saamme seurata tv:stä itsenäisyyspäivän juhlia. Juhlia vietetään pääkaupungissa Bernissä. Vieraat ovat pukeutuneet parhaimpiinsa ja ihan niinkuin Suomessakin seuraavan päivän puheenaihe on joko onnistuneet tai epäonnistuneet asut.

Nyt lähden omalle terassille ja otan lasillisen mimosaa ihan vaan omaksi ilokseni ja ehkä yhden suullisen verran myös Sveitsin itsenäisyydelle. 

Yhtä kokemusta rikkaampana

Palasin eilen pikaiselta pyrähdykseltä Libanonista kotiin Zürichin kupeeseen. Olipa upea matka, vaikka kestikin vain muutaman päivän. Lensin perjantaina Beirutiin 16-vuotiaan poikani kanssa. Beirutin lentokentällä meitä oli vastassa poikani libanonilainen koulukaveri. Yöllä ajoimme Beirutista Bekaan laaksossa olevaan pienehköön kaupunkiin nimeltä Chtaura. Liikenne oli yhtä kaaosta, mutta kuitenkin joustavaa. Torvet soivat, mutta yhtään keskisormea en nähnyt ; D Suurimman "ongelman" öisessä liikenteessä aiheuttivat vanhat, ylikuormitetut kuorma-autot ja rekat. Tie oli huonossa kunnossa, osittain vuoden 2006 pommitusten jäljiltä. Muutaman kerran meidät pysäytettiin vartioaseman kohdalla. Ei mitään vakavaa, tsekkasivat vain että autossa olevilla on turvavyöt. Turvavöiden käyttöpakko on astunut Libanonissa voimaan suhteellisen vähän aikaa sitten. Meitä vastassa olleet "paikalliset" tiesivät vartioasemien sijainnin ja turvavyöt he laittoivat päälle ainoastaan lähestyttäessä tsekkaus paikkoja. Turvallisesti pääsimme perille lämpöisessä, pimeässä yössä.

Pari päivää kiertelin Bekaanlaaksoa paikallisen isäntäperheen rouvan kanssa. Tosi upea ja ilmastollisesti miellyttävä paikka. Miellyttävä tuuli viilensi auringon lämmittävää ihoa. 

Sunnuntaina illansuussa lähdin yksin Beirutiin, tarkoituksenani tutustua tuohon sodan runtelemaan kaupunkiin vähän tarkemmin. Löysin mukanvan pikku hotellin yhdeltä  kuuluisan Hamra streetin poikkikadulta. 

Maanantaina heti aamiaisen jälkeen lähdin kiertelmään Beirutia. Löysin kadulta tosi hyvän ja kielitaitoisen taksikuskin, auto oli uusi ja ilmastoinnilla varustettu. Kuski vei minut aina haluamaani kohteeseen ja kun tarvitsin häntä niin ei tarvinnut kuin soittaa ja kuski oli hetken kuluttua viemässä minua toiseen kohteeseen. 

Tiistaina isäntäperheeni kuljettaja tuli hakemaan minua päivän retkelle rannikolle Beirutin yläpuolella olevaan kaupunkiin nimeltä Byblos (Jbail). Kuljettaja toimi kaupungissa oppaanani ja matkalla kertoi sotaisan vuoden 2006 tapahtumista sekä selvitti millainen asema esim Libanonin palestiinalaisilla on Libanonissa tänä päivänä. Upea päivä; pyrähdys merellä, lounaaksi rantaravintolassa grillattua tuoretta kalaa. Päivän päätteksi kävin vielä tutustumassa ristiretkeilijöiden linnan raunioihin.

Ei matkani ollut pelkästään maisemien ja raunioiden ihastelua, vaan myös kunnon shoppailun sain sovitettua ohjelmaan. Beirutissa se oli jopa helppoa, sillä kaupungissa on useita TODELLA upeita ostoskeskuksia. Suomen ja jopa Sveitsin ostarit jäävät toiseksi.  Yhtenä iltana rankan päivän jälkeen hemmottelin itseäni hotellin vieressä olevassa "salongissa" käsi- ja jalkahoidolla sekä hieronnalla. Salonki on vähän liioiteltu ilmaisu ko paikalle. Salongin omisti Aunt Jessy ja töissä oli varmaan siskon/veljen tyttö kauko-idästä sekä huivipäinen libanonilais rouva. Palvelu oli hyvä, vaikka puitteet lähes surkeat. 

Päiviä ja välillä öitäkin rytmitti ajoittaiset sähkökatkokset. Eipä ne tuntuneet kuitenkaan paikallista väestöä häiritsevän. Töiden tekeminen ja kaupan käyminen lopetettiin siksi aikaa kun katkokset kestivät. 

Vaikka Beirutin liikenne on yhtä kaaosta, meteli kova, paikat vähän rempallaan jäi matkasta todella hyvä mieli. Libanonissa osataan ottaa asiat ja elämä vastaan sellaisena kuin se tulee.  

Kotiin tulin yhtä kokemusta rikkaampana ja iloisena siitä että lähdin poikaani "saattamaan" ystävänsä luokse Libanoniin.